Itsetyydytys

Itsetyydytyksellä eli sooloseksillä on merkittäviä terveyttä ja hyvinvointia lisääviä vaikutuksia. Se auttaa tutustumaan omaan kehoon, vähentää stressiä ja parantaa unenlaatua. Lisäksi sen on todettu lievittävän kipuja ja tukevan immuniteettia.

Nuorille itsetyydytys on keino oppia ymmärtämään omaa seksuaalisuuttaan ja nautintoaan, ja aikuisilla se voi kompensoida yhdyntöjen puutetta sekä täydentää seksuaalielämää monin tavoin.

Mitä itsetyydytys tarkoittaa?

Itsetyydytyksestä voidaan käyttää monia ilmaisuja. Usein käytetty sana masturbaatio tulee latinankielestä ja tarkoittaa suomennettuna ”käsin raiskaamista”. Tämän vanhan sanan negatiivisen ilmaisutavan vuoksi monet käyttävät itsetyydytyksestä muita sanoja, kuten autoerotiikka, sooloseksi, itsehyväily, runkkaaminen ja onania. ”Tehdä itsensä tyytyväiseksi” on yksi erinomaisista ja positiivisista ilmaisuista, joka antaa myös luvan itsetyydytyksen toteuttamiseen.

Masturbaatiossa, siis itsetyydytyksessä, kiihotetaan omia sukupuolielimiä mielihyvän ja seksuaalisen tyydytyksen saavuttamiseksi. Tätä voidaan tehdä mekaanisesti omin käsin, apuvälineillä, lantion ja reisien lihaksia supistamalla tai mielikuvien avulla (Virtanen, 2001).

Miksi itsetyydytystä harrastetaan?

Ihmiset itsetyydyttävät monista eri syistä, eikä se aina liity pelkästään kiihottumiseen tai orgasmin saavuttamiseen. Yleisin syy on kuitenkin seksuaalisen jännitteen lievittäminen. Toisinaan itsetyydytyksellä pyritään lievittämään stressiä, ahdistusta, masennusta tai fyysistä kipua, tai edistämään nukahtamista. Varsinkin murrosiässä itsetyydytyksen avulla tutustutaan omiin fantasioihin, tunteisiin ja fysiologisiin reaktioihin sekä puretaan seksuaalista painetta (Apter, Väisälä & Kaimola, 2006).

Itsetyydytyksen historia ja muuttuvat asenteet

Käsitykset seksuaalisuudesta ja itsetyydytyksen terveydellisistä vaikutuksista ovat muuttuneet aikojen kuluessa. Viimeisen 50 vuoden aikana tutkimukset ovat muuttaneet käsitteen seksuaalisuuden terveysvaikutuksista lähes kokonaan (Virtanen, 2001).

Negatiiviset asenteet seksuaalisuutta ja itsetyydytystä kohtaan juontavat juurensa raamatullisiin aikoihin. Kristinuskon piirissä itsetyydytys nähtiin usein haitallisena ja jopa vaarallisena. 1800-luvulla poikalasten yöllisiä siemensyöksyjä pyrittiin estämään erilaisten keinojen avulla, ja sukupuolista kiihottumista pidettiin haitallisena aivoille ja yleiselle terveydelle (Virtanen, 2001).

1900-luvun alkupuolella Max Oker-Blom ja Max von Gruber varoittivat itsetyydytyksen ”turmiollisuudesta”. Sigmund Freudin mukaan masturbaatio edusti psykoseksuaalisen kypsymättömyyden oiretta. Tällaiset opit loivat vastenmielisyyttä itsetyydytystä kohtaan, ja nämä asenteet vaikuttavat osittain vielä tänä päivänä.

Positiivisempi käsitys itsetyydytyksestä

Amerikkalainen Alfred Kinsey, seksologian uranuurtaja, tutki ihmisen seksuaalikäyttäytymistä ja julkaisi käänteentekeviä raportteja 1940- ja 1950-luvuilla. Kinseyn tutkimukset osoittivat, että itsetyydytys on yleinen ja luonnollinen osa ihmisen seksuaalisuutta (Bockting & Coleman, 2002).

Myöhemmät tutkimukset ovat kumonneet vanhat myytit itsetyydytyksen haitoista ja korostaneet sen terveyttä edistäviä vaikutuksia. Nykykäsityksen mukaan itsetyydytys voi olla osa tervettä ja tyydyttävää seksuaalielämää.

Itsetyydytyksen hyödyt

• Seksuaaliterveys: Auttaa tutustumaan omiin mieltymyksiin ja kehon reaktioihin.
• Stressin lievitys: Rentouttaa ja edistää henkistä hyvinvointia.
• Unen parantaminen: Edistää nukahtamista ja syvän unen saantia.
• Kipujen lievitys: Voi helpottaa esimerkiksi kuukautiskipuja.

Itsetyydytys ja seksuaalioikeudet

Jokaisella on oikeus nautinnollisiin ja turvallisiin seksuaalikokemuksiin. Itsetyydytys tarjoaa turvallisen tavan tutustua omaan kehoon ja toteuttaa seksuaalisuutta ilman ulkopuolisia paineita. Se auttaa myös parisuhteessa tasapainottamaan kumppanien välistä seksuaalista halukkuutta ja piristämään seksielämää.

Itsetyydytys ei ole vain yksilön etuoikeus, vaan sen merkitys ulottuu myös laajemmin osaksi ihmisen hyvinvointia ja onnellisuutta.

Lähteet:
Bockting, W. & Coleman, E. (ed.). 2002. Masturbation as a Means of Achieving Sexual Health.
Virtanen, J. 2001. Kliininen Seksologia. Helsinki: WSOY.
http://fi.wikipedia.org/wiki/