Naisten toiminnalliset seksuaaliongelmat

Naisten toiminnallisia seksuaaliongelmia ovat mm. kiihottumisongelmat, orgasmiongelmat, haluttomuus, kivulias yhdyntä eli dyspareunia, vulvodynia ja vaginismi. Kiihottumisongelma esiintyy harvoin yksistään, vaan se on esimerkiksi myötävaikuttamassa orgasmiongelmaan tai seurausta tai osana haluttomuusongelmaa.

Kiihottumisongelmista

Naisen kiihottumisongelmat jaetaan neljään osaan:

• Naisella on vähentyneet tuntemukset seksuaalisesta kiihottumisesta tai ne puuttuvat kokonaan. Kiihottumisella tarkoitetaan tässä kohtaa seksuaalista kiihottumista tai seksuaalista nautintoa mistä tahansa seksuaalisesta stimulaatiosta eli ärsykkeestä. Tässä kiihottumisongelma naisen emätin kuitenkin kostuu ja fysiologiset vasteet seksuaaliselle ärsykkeelle toimivat.
• Toisessa kiihottumisongelman osassa naisen sukupuolielinten paisuminen ja emättimen kostuminen mistä tahansa seksuaalisesta ärsykkeestä ja tuntemukset sukupuolielinten hyväilyistä ovat vähentyneet. Henkilökohtaista kiihottumista tapahtuu, mutta ei sukupuolielinten ärsykkeiden vuoksi.
• Kolmannessa kiihottumisongelman muodossa sekä sukupuolielinten kautta saatu kiihottuminen että henkilökohtainen kiihottuminen puuttuvat. Se on siis yhdistelmä kahdesta ensimmäisestä kiihottumishäiriön osasta.
• Neljäntenä on ns. jatkuva epämiellyttävä seksuaalisen kiihottumisen tila. Tässä kiihottumisongelmassa sukupuolielimet ovat jatkuvasti ja naista häiritsevästi kiihottumisen tilassa ilman, että niitä hyväillään tai nainen on seksuaalisesti halukas tai kiinnostunut jostakin. Tässä häiriössä kiihottuminen ei helpota yhdellä tai useammalla orgasmilla ja tila voi jatkua useita tunteja tai päiviä.

Naisten kiihottumista ja fysiologista vastetta on paljon vaikeampi mitata ja tutkia kuin esimerkiksi miehen erektioita. Naisten sukupuolielinten ja -toimintojen hermotusta ei vielä tunneta täysin, joten naisten kiihottumishäiriöiden tutkimus on vielä melko aluillaan.

Ihmisen seksuaaliseen halukkuuteen vaikuttavat biologia (mm. hormonit), ihmissuhteet ja motivaatio. Jokainen näistä osatekijöistä voi joko kiihdyttää halukkuutta tai heikentää sitä. Monesti kiihottumisen heikkous johtuu puuttuvasta seksuaalisesta ärsykkeestä. Klitoriksen kiihottaminen riittävällä, naista kiihottavalla tavalla on olennaista, mutta myös muiden erogeenisten alueiden monipuolinen kiihottaminen täytyy muistaa.

Seksuaaliongelmien ja kiihottumishäiriön taustalla voi olla monenlaisia tekijöitä: parisuhteeseen, elämäntilanteeseen, aikaisempiin kokemuksiin, sairauksiin ja moniin muihin asioihin liittyviä tekijöitä. Epäonnistumisen pelko, ahdistus ja kommunikaatio-ongelmat parisuhteessa voivat edesauttaa toiminnallisen ongelman jatkuvuutta ja vaikeutumista.

Kiihottumisongelmien hoidosta

Naisten kiihottumisongelmiin kehitellään hoitokeinoja ja tutkimusta tehdään. Erilaiset lääkkeet ja hormonihoidot voivat olla tulevaisuuden keinoja hoitaa kiihottumisongelmia. On kuitenkin hyvä muistaa, että jokaisen naisen kohdalla on tehtävä tarkka selvitys siitä mistä kiihottumisongelmat johtuvat. Seksuaalineuvonta, jossa annetaan lupa yksilön seksuaalisuuden toteuttamiseen ja jaetaan tietoa, voi olla riittävä keino joidenkin naisten kohdalla. Seksuaaliterapiassa selvitetään ongelmaa, elämäntilannetta ja parisuhdetta tarkemmin.

Emättimen kostumisongelmat lisääntyvät estrogeenihormonipuutoksen yhteydessä, lähinnä vaihdevuosina. Joillekin naisille ehkäisypillerit voivat aiheuttaa emättimen kuivuutta. Hormonihoito ja/tai liukuvoiteet tuovat apua emättimen kuivuudesta kärsiville naisille.

Jos nainen tuntee itsensä henkilökohtaisesti kiihottuneeksi, mutta kostuminen puuttuu, kannattaa kokeilla liukuvoiteita.
Hieromasauvat ja erilaiset kiihottimet voivat antaa erittäin voimakkaankin ärsykkeen ja olla näin apuna liian vähäisestä sukupuolielinten ärsykkeestä johtuvassa kiihottumisen heikkoudessa.

Seksuaalireaktioden kautta orgasmiin

Seksologitutkijat Masters ja Johnson (1966) tutkivat kiihottumiseen liittyviä ruumiillisia muutoksia lukuisilla vapaaehtoisilla henkilöillä ja jakoivat tarkkojen havainnointien ja mittaamisten perusteella saatujen tulosten mukaan seksuaalisen reaktion neljään vaiheeseen. Sukupuolisen motivaation ja halun tulee kuitenkin olla riittäviä ja seksuaalisen kiihottumisen tulee jatkua riittävän tehokkaana, jotta reaktiosarja syntyy ja jatkuu. Masters ja Johnson jakoivat seksuaalireaktiot kiihottumis-, tasannevaiheeseen, orgasmiin ja laukeamiseen.

Masters ja Johnsonin malli on pelkkään fysiologiaan keskittyvä. Helen Kaplan (1979) on erotellut reaktiosarjan kolmeen vaiheeseen johon kuuluu kiihottumisen ja orgasmin lisäksi myös halu.
Masters ja Johnsonin malli ei selitä syitä miksi henkilöt haluaisivat kiihottua seksuaalisesti ja saavuttaa orgasmin. Aina myöskään seksuaalinen halu ei ole ensisijaista seksuaalisessa reaktiossa, vaan reaktio voi alkaa kiihottumisesta. (Apter ym., 2006, 127.)

Rosemary Basson (2000) on kehittänyt toisenlaisen mallin jossa usein liikkeelle panevana voimana on halu olla lähellä omaa kumppania. Bassonin malli on moniulotteisempi ja monipuolisempi kuin Mastersin ja Johnsonin malli. Bassonin mallin mukaan seksuaalinen reaktio voi alkaa mistä tahansa vastesyklin kohdasta. Myös seksuaalinen halu voi tulla mukaan seksuaalisen vastesyklin monessa kohdassa. Bassonin seksuaalisen reaktion malliin kuuluvat myös erilaiset emotionaaliset, psyykkiset ja psykologiset prosessit. (Väisälä 2006, 127–128.)

Nykyään yleensä kiihottumisvaiheen ja tasannevaiheen katsotaan kuuluvan samaan vaiheeseen. Seksuaalireaktiosarjan vaiheet eivät usein etene suoraviivaisesti, vaan kiihottumisen intensiteetti voi vaihdella erittäin kiihottuneesta vähemmän kiihottuneeseen vaiheeseen ja palata taas takaisin erittäin kiihottuneeseen vaiheeseen useaan kertaan.

Naisten, niin kuin miestenkin seksuaaliongelma voi ilmetä seksuaalisen reaktiosarjan missä tahansa vaiheessa. Ongelma yhdessä vaiheessa vaikuttaa vääjäämättä toiseen.

Naisten orgasmiongelmia on tutkittu jonkun verran, vaikkakin orgasmia on vaikea mitata. Orgasmi koetaan aivoissa eikä aivan tarkkaa tietoa siitä mitä orgasmi oikeastaan ole. Orgasmia kun ei voida mitata pelkästään fyysisten reaktioiden perusteella. Siihen kuuluu myös saavutettu nautinto ja tyydyttyneisyys. Tutkimusten mukaan naisten orgasmiongelmat ovat toiseksi suurin seksuaaliongelma haluttomuuden jälkeen.

Naisten orgasmiongelmat voidaan jaotella:

• Primaarinen anorgasmia: tilanne, jossa nainen ei ole koskaan, missään yhteydessä kokenut orgasmia
• Sekundaarinen anorgasmia: orgasmeja on koettu aiemmin, mutta ei enää millään riittävällä ärsytyksellä
• Heikentyneet orgasmit
• Orgasmin saamiseen kuluu ahdistavan kauan aikaa
• Orgasmeja tulee vain satunnaisesti
• Tilannekohtainen orgasminpuute, esimerkiksi tietyn kumppanin kanssa

Voi myös olla, että nainen ei koe orgasmittomuutta tai orgasmiongelmia henkilökohtaisena ongelmana. Tällöin asiasta ei ole haittaa hänen elämässään.

Primaarisen anorgasmian taustalla on usein negatiivinen käsitys omasta kehosta ja itsestä seksuaalisena olentona sekä seksikielteisyys. Orgasmiongelmien taustalla on harvoin somaattisia eli fyysisiä ongelmia. Yleensä orgasmiongelmat johtuvat psykososiaalisista tekijöistä, joita voivat olla mm.

• Parisuhdeongelmat
• Väärät käsitykset ja tietämättömyys. Väärät myytit esimerkiksi: ”Yhdynnänaikainen orgasmi on ainoa oikea tapa saada orgasmi.”
• Puutteellinen tekniikka ja klitoriksen ärsytyksen vähäisyys
• Epäonnistumisen pelko, seksin määrittely suoritukseksi
• Syyllisyys, häpeä tai ahdistus
• Traumaattinen kokemus, jota ei ole käsitelty
• Muut stressitekijät, jotka estävät keskittymistä seksuaaliseen nautintoon
• Kielteiset tunteet, raskauden pelko, viha, pelko
• Alkoholi ja päihteet

Uusimpien tutkimusten mukaan naisten orgasmikyky saattaisi osittain olla perinnöllinen. Niin kuin sanottu, orgasmia on vaikea tutkia ja mitata. Naisen itsensä kertomus, elämän historian läpikäyminen sekä elämäntilanteen kartoittaminen voidaan tehdä seksuaaliterapiassa. Näin voidaan kartoittaa orgasmiongelmaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä.

Orgasmiongelmien hoito

Amerikassa naiset ovat alkaneet järjestää toisilleen itsetyydytys- ja orgasmikursseja. Kurssit ovat saaneet suurta suosiota ja tuottaneet tulosta. Aiemmin ilman orgasmia jääneet naiset ovat oppineet saamaan orgasmin ja ymmärtäneet, että itsetyydytyksellä tai suuseksillä saatu orgasmi ei jää lainkaan yhdynnässä saadun orgasmin varjoon. (Heusala, 2003, 103.) Myös Tanskassa järjestetään The Euroupean Orgasm Academyn toimesta orgasmikursseja naisille, miehille ja pariskunnille.

Niin Amerikassa kuin Tanskassakin, kursseilla opetellaan fantasioimaan, tutustutaan omaan kehoon ja sukupuolielimiin ja pyritään hyväksymään omaa kehoa sellaisena kuin se on. Kursseilla opetellaan myös eri tapoja pyrkiä seksuaaliseen nautintoon ja orgasmiin. Naisia opetetaan hyväilemään sukupuolielimiään eri tavoin. Lisäksi käydään läpi erilaisia apuvälineitä, joiden avulla matka orgasmiin helpottuu. Esimerkiksi hieromasauvan käyttö on monelle naiselle vierasta ja sen vuoksi naiset opettelevat sauvan käytön. (Heusala, 2003, 104.) 

On siis yleisesti huomattu, että oman kehon hyväksymisen ja fantasioimisen lisäksi voivat erilaiset seksivälineet olla kokeilemisen arvoisia välineitä itsetyydytyksen ja orgasmin saamisen apuna. Suomessa ei orgasmikouluja ole vielä nähty, mutta itsetyydytysharjoituksiin voi saada neuvoja seksuaaliterapiasta.

Orgasmiongelmien hoitoon liittyy oleellisesti myös turvallisuutta lisäävät harjoitukset, tutustuminen omaan kehoon mm. pyyhkeen tai peilin avulla, kokovartalohyväilyjä ja rentoutumisharjoituksia.
 

Aloita tutustumalla itseesi,
          ajatuksiisi,
                   vartaloosi
                             Hyväksy itsesi

Anna itsellesi palautetta kauneudestasi
                “Olen seksikäs ja sukupuolielimeni ovat kauniit.”

Työstä
      Syyllisyyttä
            Esineellistämistä

Etene
     Askel, askeleelta…hitaasti

Rakkaus, jolle on asetettu päämäärä on työlästä

Fantasioiminen ei ole pettämistä

                                                                                              Dagmar O´Connor 

Kivulias yhdyntä

Yhdyntäkipu voi olla syynä haluttomuuteen. Yhdyntäkivulla voi olla voimakas vaikutus parisuhteeseen. Ensin on kipu, sitten nainen alkaa pelätä kipua. Pikkuhiljaa mukaan tulee ongelmia kiihottumisessa ja orgasmin saamisessa. Näin seksuaalinen halukkuus vähenee ja se voi johtaa täydelliseen seksuaalisen aktiviteetin välttämiseen. Ja sillä on väistämättä vaikutuksia parisuhteeseen.

Estrogeenin puute aiheuttaa limakalvojen kuivumista ja ohenemista. Yhdyntäkivut, jotka johtuvat estrogeenin puutteesta ovat tyypillisiä 50-60-vuotiailla naisilla, jotka eivät käytä riittävästi estrogeenejä ja jotka eivät kiihotu riittävästi seksuaalisen kanssakäymisen yhteydessä.

Vulvodynia

Vulvodynia ts. vestibuliitti, vulvan vestibuliittioireyhtymä, vestibulodynia on häpyalueen tai ulkosynnyttimien tai ulkoisten sukupuolielinten kiputila. Tarkkaa syytä tähän oireyhtymään ei tiedetä, mutta altistavina tekijöinä voi olla perinnöllisyys, yhdynnät ilman riittävää kiihottuneisuutta siten, että emättimen limakalvo on kuiva tai toistuvat hiivainfektiot, jotka yhdessä perinnöllisen alttiuden kanssa saavat elimistön reagoimaan ärsytystilalla. Hormonaalista ehkäisyä, atopiaa, ruokavaliota ja virtsan liian suurta oksalaattipitoisuutta on myös esitetty vulvodynian altistaviksi tekijöiksi.

Vulvodynian hoito

Yhtä ainoaa oikeaa hoitokeinoa vulvodyniaan ei ole. Jokaiselle naiselle ja hänen kumppanilleen annetaan kuitenkin seksuaalineuvontaa, kannustetaan omien tuntemusten kuuntelemiseen ja nauttimaan muustakin kuin rakastelusta. On olennaista pyrkiä pois yhdyntäkeskeisyydestä ja suorittamisesta. Hoitoon voi kuulua myös lantionpohjalihasten harjoittamista, liukuvoiteen käyttämistä yhdynnässä, hormonihoitoa, puudutusgeelin käyttöä, joitain lääkkeitä, leikkausta yms. Muita mahdollisia hoitokeinoja voivat olla myös akupunktio ja hypnoosi.

Vaginismi

Vaginismi määritellään siten, että se on jatkuva tai toistuva vaikeus sallia peniksen, sormen tai muun naisen haluaman esineen viemistä emättimeen. Usein mukana on kivun pelko tai kauhun omainen pakoreaktio. Vaginismin taustalla olevat syyt ovat epäselviä. Jokaisen naisen kohdalla voi olla erilaisia psyykkisiä tai fyysisiä tekijöitä tai näiden yhdistelmiä, jotka aiheuttavat vaginismin.

Vaginismin hoito

Vaginismin hoito määrittyy yksilöllisesti. Hoitokeinoja voivat olla seksuaalineuvonta, seksuaali –ja yksilöterapia, lantionpohjalihasten harjoittaminen ja poisherkistäminen. Poisherkistäminen on hoitomenetelmä, johon kuuluu vähittäinen totuttelu ensin pienen esineen vieminen emättimeen ja sitten pikkuhiljaa suurempien sauvojen ja dildojen kautta edeten kohti haluttua peniskokoa. Totuttelua voi tehdä myös nainen omin sormin tai kumppanin sormin. Tähän tarkoitukseen sopivia, asteittain suurenevia dilataattoreita löydät täältä.

Muut seksuaaliongelmien syyt

Myös erilaiset gynekologiset leikkaukset vaikuttavat naisen seksuaalisuuteen. Kohdunpoisto, munasarjojen poisto, laskeuma- ja pidätyskyvyttömyysleikkaukset ja vulvektomia (ulkoisten sukupuolielinten poistoleikkaus) voivat aiheuttaa yksilöllisesti erilaisia tuntemuksia, ajatuksia, hormonitoiminnan muutoksia, minä kuvan muutoksia ja näin muutoksia myös naisen seksuaalisuudessa.

Lähteet:
Apter, D., Väisälä, L. & Kaimola, K. (toim.) 2006. Seksuaalisuus. Helsinki: Duodecim.
Heusala, K. 2001. Naisen seksuaalisuus. 4. uud. p. Helsinki: Like.
Lavikainen, A. 2008. Itsetyydytys seksuaaliterveyden edistäjänä. Kehittämishanke. Seksologian ammatilliset erikoistumisopinnot. Jyväskylän ammattikorkeakoulu.