Ero - Selviänkö?

Miksi nykyisin parisuhde tai avioliitto päättyy eroon yhä useammin? Onko miestä ja naista sittenkään luotu elämään saman ihmisen kanssa koko elämäänsä? Luovutammeko liian helposti? Onko olemassa sitä yhtä oikeaa jonka kanssa voisi jakaa koko loppuelämänsä? Vai pitäisikö vain sietää toisen puutteita ja huonoja puolia - ajatella, että rakkaus ei aina riitä? Painaa eteenpäin tahdon voimalla - hinnalla millä hyvänsä?

Kysymyksiä joita moni miettii. Toiset pitkään ja hartaasti - ja eroavat vuosien pohdiskelun jälkeen. Toiset eroavat ensimmäisen kriisin kohdatessa.

Eroajatukset tulevat harvoin yhtä aikaa molemmille kumppaneille. Usein toinen on harkinnut eroa jo pitkään ja tilanne tulee toiselle täydellisenä yllätyksenä. Erossa on yleensä jättäjä ja jätetty. Toiselle ero voi tulla helpotuksena, toiselle se on mitä suurin ja tuskallisin onnettomuus ikinä.

Pitkään jatkuneet ongelmat parisuhteessa joita ei yrityksistä huolimatta ole saatu ratkaistua johtava eroajatuksiin. Parisuhteen seksuaalisuus reagoi usein ensimmäisenä ongelmiin ja tyytymättämyys parisuhteen seksieläämään on saattanut jatkua jo vuosikausia.

Voiko eroa ennakoida?

Amerikkalaisen Gottman-instituutin tutkimusten mukaan pariskunnan eron todennäköisyyttä voi ennustaa vuorovaikutusta ja erityisesti riitatilanteita tarkkailemalla. Jos pari turvautuu kiistoissaan nk. neljän ratsumiehen käyttöön, se viestii vakavista ongelmista suhteessa.

• Ensimmäinen ratsumies eli eron ennusmerkki on halveksunta, joka voi tulla esiin toisen ilmeistä ja eleistä ja ihan puheestakin. Halveksunnan esiintyminen on näistä neljästä merkistä voimakkain eroa ennustava tekijä. Se voi myös vaikuttaa parisuhteen ohella terveyteen. Ivallinen halveksunta heikentää nimittäin kehon immunologista suojajärjestelmää, Väestöliiton psykologi ja pariterapeutti Sinikka Kumpula analysoi.
• Toinen ratsumies on puolestaan pureva kritiikki, joka voi näkyä nimittelynä ja toisen persoonaan puuttumisena. Tällöin eivät enää riitele asiat, vaan kiistassa mennään henkilökohtaisuuksien tasolle.
• Kolmantena merkkinä voi pitää vaikenemista, johon usein nimenomaan miehet turvautuvat. Tämä on omiaan kiihdyttämään suhteen toista osapuolta, kun vaikenija vain rakentaa suojamuuria ympärilleen, Kumpula pohtii.
• Neljäs erosta kielivä ennusmerkki on puolustuskannalle vetäytyminen. Tällöin jompikumpi tai molemmat ovat jatkuvasti puolustuskannalla ja selittelevät tekemisiään.

Parisuhteen ongelmiin reagoidaan yleensä liian myöhään eivätkä kumppanit selviä "suosta" enää omin avoin. Kun ollaan liian syvällä ongelmaisessa parisuhteessa - koetaan ulkopuolisen avun hakeminen hyödyttömänä. Usein pariterapia voi kuitenkin auttaa ratkaisemaan ongelmia tässäkin vaiheessa tai ainakin tukemaan eroavaa paria syyllisyyden, pettymyksen, vihan, suuttumuksen, surun yms. tunteineen.

Ero on kuitenkin aina suuri päätös ja parin tulisi antaa itselleen aikaa. Suuria päätöksiä ei kannata tehdä hätiköiden. Jättäjä saattaa ajatella, että uusi elämä on helppoa ja ihanaa, mutta näin ei kuitenkaan aina ole. Yllättävätkin tunteet voivat herätä kun yhtä äkkiä onkin yksin.

Erokriisi on aina muutoksen herättelijä. Parhaimmillaan erokriisi johtaa uusien tunteidn löytymiseen ja niiden hallintaan. Ihmisissä on yllättävän paljon selviytymisen potentiaalia, ja eron voi jopa nähdä pakotettuna kasvumahdollisuutena. Erokriisin kautta monet ihmiset vasta oppivat näkemään omia vahvuuksiaan ja elämän mahdollisuuksiaan.

Eroja voi olla hyviä tai pahoja

Jokainen pystyy omalla toiminnallaan tekemään erosta paremman. Hyvässä erossa

• Pari tekee hyvää yhteistyötä.
• Pari toimii siten, että lapset voivat luottaa kahteen rakastavaan vanhempaan.
• Onnistuneessa erossa lapsen jättö- ja noutotilanteessa (tai vaihtaessa lapsen luona asuvaa vanhempaa) ei riidellä.
• Pari ei kosta ja syyllistä, vaan hyväksyy tosiasiat.
• Onnistuneessa erossa kumpikin voi hyväksyä toisen uuden seurustelun.
• Onnistuneessa erossa kumpikin voi antaa toiselle ”luvan” elää onnellista elämää. Tämä ”lupa” näyttää olevan hyvin tärkeä ele ihmisten välillä. Sen voisi muotoilla vaikka näin: ”Me emme pystyneet erilaisuutemme vuoksi elämään yhdessä, mutta toivon silti, että löydät rakkautta ja onnellisuutta itsellesi”.
• Onnistuneessa erossa kumpikin luottaa toisen vanhemmuuteen ja viestittää hyväksyntäänsä ja luottamustaan myös lapsille. Vaikka olisi vaikea hyväksyä toisen erilaiset tavat olla vanhempi, on tunnustettava, että toisen vanhemmuuteen ei voi loputtomasti vaikuttaa. Lapsi hyväksyy kaksi erilaista vanhempaa. Omasta vanhemmuudestaan voi tehdä aina vain läsnä olevamman ja tasapainoisemman.
• Onnistuneissa eroissa kummankin kumppanin uudet puolisot voivat tulla kavereina mukaan lasten juhliin ja tärkeisiin tapahtumiin. Nämä uudet kumppanit eivät ole enää nimikkeiltään ”isäpuoli” ja ”äitipuoli”. Ainoat ”isä” ja ”äiti” ja ainoat kasvattajat ovat kaksi omaa biologista vanhempaa.
• Onnistuneessa erossa lasten tapaamisia voidaan järjestää joustavasti. Tärkeää on luoda luontevat välit lapsille ja molemmille vanhemmille. Yhteydenotot ja ikävän ilmaiseminen tulee hyväksyä myös tapaamisten välillä.

Vaikka ero on rankka kokemus ja se voi jättää jäljet pitkäksi aikaa, on hyvä muistaa, että erosta selviää. Omaa itseään kannattaa hoitaa ja arvostaa oli sitten jättäjä tai jätetty. Elämä jatkuu!

Lähteet:
Väestöliitto (https://www.vaestoliitto.fi/parisuhteet/)